Biokaasu EU:n alueella

Suurin osa maailman melkein kahdeksasta miljardista ihmisestä on enemmän tai vähemmän tietoinen ilmastonmuutoksesta ja kestävän kehityksen yhä kasvavista vaatimuksista. Ei siksi ihme, että kierrätyksen, päästöjen vähentämisen ja ekologisuuden aikakaudella myös biopolttoaineiden käyttö on noussut tärkeäksi puheenaiheeksi. Euroopan unioni on myös omalta osaltaan linjannut erilaisia tavoitteita energia- ja ilmastopolitiikassaan, ja uusiutuvat energialähteet näyttelevät tärkeää osaa tässä asiassa. Eräs merkittävimmistä biopolttoaineista on biokaasu, sillä sitä käyttämällä voidaan alentaa liikenteen kasvihuonepäästöjä.

Mitä biokaasu on?

Biokaasu on kaasuseos, joka syntyy, kun biomassaa hajotetaan. Sitä voidaan tuottaa kaatopaikkojen ja vesilaitosten kaasuista, maatalouden biojätteistä kuten lannasta, tai vihreästä biomassasta. Lanta onkin hyvä raaka-aine koska sitä on tarjolla suuria määriä, mutta ongelmaksi muodostuu lannan pieni orgaanisen aineen osuus ja korkea vesipitoisuus. Tämä voidaan ratkaista lisäämällä rehukasveja lannan sekaan. EU:n alueella 50 % biokaasusta tuotetaankin siten, että tuotannossa hyödynnetään energiakasveja. Kun sitten biojäteaines on kerätty, muutetaan se kaasuksi suurissa reaktoreissa metaanibakteerien avulla tapahtuvassa mätänemisreaktiossa. Näin saatavan biokaasun käyttö ajoneuvoissa on puhdistamisen jälkeen helppoa, ja Suomessakin on jo kymmeniä kaasuauton tankkausasemia. Biokaasun etuja ovat sen ympäristöystävällisyys ja turvallisuus. Jalostetussa biokaasussa ei ole raskasmetalleja eikä rikkiä, ja se vähentää huomattavasti lähi- ja hiukkaspäästöjä. Lisäksi sen tuotannossa syntyvät sivutuotteet voidaan käyttää yleensä täysin hyödyksi, ja näin luonnon kiertokulku pysyy ehjänä sen kohdalla.

Biokaasu Euroopan Unionin näkökulmasta

Euroopan Unionin politiikka uusiutuvan energian suhteen on oikeastaan hakattu jo sen peruskiveen. Jo vuonna 1997 alettiin tehdä suunnitelmia biopolttoaineiden osuuden lisäämisestä EU:n alueella, ja linja on jatkunut tasaisesti sen jälkeen. Vuonna 2007 sovittiin niin sanotuista 20-20-20 -tavoitteista, joissa yhtenä osana on pyrkimys nostaa biopolttoaineiden, siis myös biokaasun, käytön osuus 10 prosenttiin liikenteessä vuoteen 2020 mennessä. Ensi vuonna siis näemme, kuinka hyvin tämä on toteutunut. Tällä hetkellä näyttää siltä, että EU on kokonaisuudessaan saavuttamassa tavoitteensa, mutta eri jäsenvaltioiden välillä on toki eroja. Joillakin jäsenvaltioilla on edelleen ongelmia päästövähennysten toteuttamisen suhteen juuri liikenteen osalta.

Kunnianhimoisia ympäristötavoitteita ei toki EU:ssa ole jätetty pelkästään vuoden 2020 osalle. Vuonna 2018 EU-parlamentti käsitteli useita lakipaketteja linjatakseen energiapolitiikkansa aina vuoteen 2030 asti, jolloin odotetaan vähintäänkin 12 prosenttia liikenteen energiankulutuksesta katettavan uusiutuvilla energianlähteillä, kuten esimerkiksi biopolttoaineella. Tiedämme toki, että sekä EU:ssa että Suomessa mietitään asioita vielä sitäkin pidemmälle, aina vuoteen 2050 asti. Täällä meillä tutkitaan jatkuvasti erilaisia ratkaisuja ympäristö- ja energiaongelmiin, ja esimerkiksi Sitra on tutkinut hyvinkin paljon biokaasuliiketoiminnan eri mahdollisuuksia ja tulevaisuudennäkymiä.

EU:ssa suunnitellaan ja kehitetään myös kiivaasti kestävyyskriteereitä, joiden avulla biopolttoaineiden tuotanto saataisiin mahdollisimman hyvin kestävän kehityksen vaatimusten mukaiseksi. Kestävyyttä on tietenkin vaikea mitata yksiselitteisesti, koska aihetta voidaan tarkastella niin kovin monesta näkökulmasta ja oletuksesta. Jotain on kuitenkin tehtävä, sillä EU:n entisen ympäristökomissaari Stavros Dimasin mukaan biopolttoaineita koskevien tavoitteiden aiheuttamat ympäristö- ja sosiaaliset ongelmat ovat olleet ‘suurempia kuin alussa kuviteltiinkaan’. Yhtenä ratkaisuna nähdään EU:n luoma biopolttoaineiden sertifiointijärjestelmä, jonka uskotaan takaavan polttoaineiden kestävän tuotannon jatkumisen. Euroopan Unioni voi kuitenkin olla ylpeä siitä, että koko maailman mittapuulla se on yhdessä Yhdysvaltojen kanssa suurimpia biokaasun tuottajia. Globaalisesti ajatellen sillä on valtava merkitys.

Emme toki voi jäädä täällä Euroopan syrjäisimmässäkään kolkassa vain peukaloitamme pyörittämään. Suomessa ollaan kuitenkin aika hyvässä tilanteessa, sillä biokaasun tuotanto etenee ja edistyy vaikeuksista huolimatta. Itse asiassa peltobiomassojen ja maatalouden sivutuotteiden hyödyntämisessä ollaan vasta alussa, joten kehitys on lupaavaa. Kaasuautojen osalta kasvuvauhti on hyvä, sillä vuoden 2018 lopussa Suomessa oli jo noin 3500 kaasuautoa. Kuka tietää, ehkäpä jo piankin huoltoasemien tunnuslause ei olekaan enää “laita tiikeri tankkiin” vaan “laita naapurin navetan lantabiotuotanto tankkiin”!